torstai 9. joulukuuta 2010
Äitiyslomalla luovuutta etsimässä
Äitiyslomalla on ainakin teoriassa aikaa yrittää tehdä kaikkea sellaista kivaa, johon työssäkäyvän aika tai jaksaminen ei tahdo riittää. Lisää aiheesta WaNaBii-blogissa.
torstai 5. elokuuta 2010
Maha kutistuu...
Meillä on viikon vanha ihana poika <3
Maha ei enää kasva - onneksi se sen sijaan kutistuu mukavalla vauhdilla. Tämän blogin alkuperäinen idea oli kirjata muistiin muistoja raskausajalta, joten blogi on tullut nyt tiensä päähän. Jo nyt huomaan, miten nopeasti asiat unohtuvat, ja miten mukava vanhoihin teksteihin ja kuviin on palata jälkeenpäin.
Pojan ensimmäisen viikon aikana on jo tapahtunut niin paljon, että tuntuisi tarpeelliselta saada myös näitä hetkiä talteen. Valokuvia onkin räpsitty (tietenkin aivan liikaa), mutta myös omat ajatukset ja sellaiset muistot, joita on vaikea saada dokumentoitua muuten kuin tekstillä, tekisi mieli kirjata jonnekin.
Suunnitelmissa siis on jatkaa bloggailua, mutta missä osoitteessa, kuinka julkisesti ja millä näkökulmalla, on vielä hieman auki. Palaamme asiaan kunhan saan ajatukset selviteltyä!
Maha ei enää kasva - onneksi se sen sijaan kutistuu mukavalla vauhdilla. Tämän blogin alkuperäinen idea oli kirjata muistiin muistoja raskausajalta, joten blogi on tullut nyt tiensä päähän. Jo nyt huomaan, miten nopeasti asiat unohtuvat, ja miten mukava vanhoihin teksteihin ja kuviin on palata jälkeenpäin.
Pojan ensimmäisen viikon aikana on jo tapahtunut niin paljon, että tuntuisi tarpeelliselta saada myös näitä hetkiä talteen. Valokuvia onkin räpsitty (tietenkin aivan liikaa), mutta myös omat ajatukset ja sellaiset muistot, joita on vaikea saada dokumentoitua muuten kuin tekstillä, tekisi mieli kirjata jonnekin.
Suunnitelmissa siis on jatkaa bloggailua, mutta missä osoitteessa, kuinka julkisesti ja millä näkökulmalla, on vielä hieman auki. Palaamme asiaan kunhan saan ajatukset selviteltyä!
lauantai 31. heinäkuuta 2010
Syntymäpäivä! (40+4)
Keskiviikkona, 3 päivää lasketun ajan jälkeen, alkoi tapahtua.
Kävin vielä lounaalla kaupungilla toisen tulevan mamman kanssa, ja päätin reippailla helteessä kävellen kotiin! Se ilmeisesti vaikutti jotain, koska kuuden maissa alkoi tuntua niitä "menkkakivun tapaisia aaltoja", ja mietin että onkohan nää nyt sit sitä :)
Supistukset tulivat heti suoraan melkein kymmenen minuutin välein, mutta aika lievinä ja lyhyinä. Klo 20 jälkeen tiivistyivät jo alle viiden minuutin väleihin ja kestot pitenivät lähemmäs minuuttia. Soittelin pari kertaa Kättärille ohjeita, ja lopulta sinnittelin kotona lämpimien jyväpussien, yhden särkylääkkeen ja suihkun avulla vähän yli puolen yön.
Kättärillä siis oltiin synnytyssalissa puoli yhden - yhden maissa, ja jouduin vielä n. 20 min venailemaan, että ottivat vauvasta sydänkäyrää ja supistuskäyrää koneelle. Sen jälkeen tutkittiin, olin 4 cm auki ja pääsin ammeeseen. Kivut olivat aika kovat, eikä se amme ihan hirveästi helpottanut. Sain lisäksi ilokaasua, ja se auttoikin muutamiin seuraaviin supistuksiin. Mutta sitten kaasunkin teho alkoi heiketä, ja siinä vaiheessa (näin jälkiviisaasti) olis ehkä pitänyt pyytää jotain puudutetta...
Seuraavan kerran kun tutkittiin, niin olinkin jo 8 cm auki, eikä kätilön mukaan epiduraali ehtisi enää vaikuttaa. Kaasun annostusta lisättiin, mutta siitä tuli niin huono olo etten pystynyt kipujen kanssa hengittämään sitä riittävän rauhallisesti ja syvään. Koko loppu mentiinkin sitten täysin luomuna, ja vaikka sitä periaatteessa toivoinkin, niin valitsisin nyt ehkä toisin... Kivut nimittäin olivat todella kovat. Oma usko meinasi loppua ihan täysin, ajattelin vaan etten selviä hengissä ja huusin kun syötävä. Kätilö kannusti kaiken menevan hyvin ja tilanteen edistyvän koko ajan. Onneksi oli Mies, jonka kädet puristin kuulemma täysin tunnottomiksi ja valkoisiksi aina supistuksen tullessa :)
Onni onnettomuudessa oli tietysti se, että koska en saanut käytännössä mitään järeää kivunlievitystä, niin synnytys eteni hyvin ja oli nopea: poika syntyi klo 3:40 40 minuutin ponnistelujen jälkeen, siis alle 4 h siitä kun tultiin sairaalaan. Hengissä selvisin, muutamilla tikeillä, mutta en kyllä tiedä pystyisinkö valitsemaan tuon puuduttamattoman vaihtoehdon enää toistamiseen.
Toisaalta aika kultaa muistot hyvin nopeasti, ja jo pari päivää synnytyksen jälkeen kipu on muuttunut mielikuvissa siedettäväksi. Palkintokin oli toki suuri - maailman ihanin, kaunein ja paras poika, 51 cm ja 3650 g.
<3
Kävin vielä lounaalla kaupungilla toisen tulevan mamman kanssa, ja päätin reippailla helteessä kävellen kotiin! Se ilmeisesti vaikutti jotain, koska kuuden maissa alkoi tuntua niitä "menkkakivun tapaisia aaltoja", ja mietin että onkohan nää nyt sit sitä :)
Supistukset tulivat heti suoraan melkein kymmenen minuutin välein, mutta aika lievinä ja lyhyinä. Klo 20 jälkeen tiivistyivät jo alle viiden minuutin väleihin ja kestot pitenivät lähemmäs minuuttia. Soittelin pari kertaa Kättärille ohjeita, ja lopulta sinnittelin kotona lämpimien jyväpussien, yhden särkylääkkeen ja suihkun avulla vähän yli puolen yön.
Kättärillä siis oltiin synnytyssalissa puoli yhden - yhden maissa, ja jouduin vielä n. 20 min venailemaan, että ottivat vauvasta sydänkäyrää ja supistuskäyrää koneelle. Sen jälkeen tutkittiin, olin 4 cm auki ja pääsin ammeeseen. Kivut olivat aika kovat, eikä se amme ihan hirveästi helpottanut. Sain lisäksi ilokaasua, ja se auttoikin muutamiin seuraaviin supistuksiin. Mutta sitten kaasunkin teho alkoi heiketä, ja siinä vaiheessa (näin jälkiviisaasti) olis ehkä pitänyt pyytää jotain puudutetta...
Seuraavan kerran kun tutkittiin, niin olinkin jo 8 cm auki, eikä kätilön mukaan epiduraali ehtisi enää vaikuttaa. Kaasun annostusta lisättiin, mutta siitä tuli niin huono olo etten pystynyt kipujen kanssa hengittämään sitä riittävän rauhallisesti ja syvään. Koko loppu mentiinkin sitten täysin luomuna, ja vaikka sitä periaatteessa toivoinkin, niin valitsisin nyt ehkä toisin... Kivut nimittäin olivat todella kovat. Oma usko meinasi loppua ihan täysin, ajattelin vaan etten selviä hengissä ja huusin kun syötävä. Kätilö kannusti kaiken menevan hyvin ja tilanteen edistyvän koko ajan. Onneksi oli Mies, jonka kädet puristin kuulemma täysin tunnottomiksi ja valkoisiksi aina supistuksen tullessa :)
Onni onnettomuudessa oli tietysti se, että koska en saanut käytännössä mitään järeää kivunlievitystä, niin synnytys eteni hyvin ja oli nopea: poika syntyi klo 3:40 40 minuutin ponnistelujen jälkeen, siis alle 4 h siitä kun tultiin sairaalaan. Hengissä selvisin, muutamilla tikeillä, mutta en kyllä tiedä pystyisinkö valitsemaan tuon puuduttamattoman vaihtoehdon enää toistamiseen.
Toisaalta aika kultaa muistot hyvin nopeasti, ja jo pari päivää synnytyksen jälkeen kipu on muuttunut mielikuvissa siedettäväksi. Palkintokin oli toki suuri - maailman ihanin, kaunein ja paras poika, 51 cm ja 3650 g.
<3
maanantai 26. heinäkuuta 2010
The Waiting Game (40+1)
Kun nyt näyttää siltä, ettei masuasukki pidä kiirettä syntymisen kanssa, niin täytyy keksiä tekemistä. Pakkasesta alkoi olla jo leivät lopussa, joten uskalsin aloittaa illalla uuden leipäsatsin tekemisen. Illalla taikina alulle ja aamulla vielä viimeistely, kohotus ja leivät uuniin. (Oikeasti tietysti toivottiin, että vauva päättäisi syntyä yöllä, kun ei oikeastaan just nyt olisi saanut tuon leivänteon takia...)
Nam!
And now we play the waiting game.... again.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Laskettu päivä (40+0)
Noniin. Tässä sitä nyt ollaan. Ja odotellaan. Kysymys kuuluukin: Kuinka kauan vielä?
Fyysisen jaksamisen kanssa ei ole ongelmia, mutta henkinen kantti alkaa olla jo koetuksella. Vaikka kuinka on yrittänyt asennoitua siihen, että yliajalle mennään (tilastotkin jo sitä toitottaa!), niin onhan sitä alitajuisesti kuitenkin suhtautunut tähän päivään vähän eri tavalla odottaen kuin muihin.
Minkäänlaisia merkkejä syntymähaluista ei ole ollut toistaiseksi havaittavissa, joten joka aamu nousen virkeänä uuteen päivään ajatellen: "ei siis vielä tänäkään yönä, mutta ehkäpä huomenna..."
Fyysisen jaksamisen kanssa ei ole ongelmia, mutta henkinen kantti alkaa olla jo koetuksella. Vaikka kuinka on yrittänyt asennoitua siihen, että yliajalle mennään (tilastotkin jo sitä toitottaa!), niin onhan sitä alitajuisesti kuitenkin suhtautunut tähän päivään vähän eri tavalla odottaen kuin muihin.
Minkäänlaisia merkkejä syntymähaluista ei ole ollut toistaiseksi havaittavissa, joten joka aamu nousen virkeänä uuteen päivään ajatellen: "ei siis vielä tänäkään yönä, mutta ehkäpä huomenna..."
torstai 22. heinäkuuta 2010
Painonnostoa viikkojen mukaan (39+4)
Tänään, 40. raskausviikon kunniaksi, nostin salilla penkistä 40 kg. Vain kerran, mutta sekinhän lasketaan.
Olen ylpeä itsestäni :D
Olen ylpeä itsestäni :D
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)