Fyysisen jaksamisen kanssa ei ole ongelmia, mutta henkinen kantti alkaa olla jo koetuksella. Vaikka kuinka on yrittänyt asennoitua siihen, että yliajalle mennään (tilastotkin jo sitä toitottaa!), niin onhan sitä alitajuisesti kuitenkin suhtautunut tähän päivään vähän eri tavalla odottaen kuin muihin.
Minkäänlaisia merkkejä syntymähaluista ei ole ollut toistaiseksi havaittavissa, joten joka aamu nousen virkeänä uuteen päivään ajatellen: "ei siis vielä tänäkään yönä, mutta ehkäpä huomenna..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti