Lomailu on ihanaa, samoin kyläily. Mutta kyllä kotiin on mahtava palata viikon jälkeen! Irtautuminen tavallisesta arjesta teki hyvää, nyt on aivot saatu viimeistään käännettyä töistä loma-asentoon ja alkaa hillitön odottaminen - nyt on jo se kuukausi, kun pikkuisen pitäisi syntyä! Toivottavasti ei tarvitse enää elokuussa odotella.
Vaikka lomaviikko kuluikin nopsaan ja lähinnä laiskottelun merkeissä, niin tulihan sitä kuitekin touhuttuakin, tavallaan. On vertailtu äidin kanssa neuvolakortteja ja kuunneltu mummon synnytyskokemuksista (onneksi 50-60 vuodessa on mm. kivunlievityksessä otettu askeleita eteenpäin...), on vierailtu lapsiperheissä ja mm. käyty katsomassa kolmeviikkoista pikkumiestä sekä saatu uusia vauvauutisia (ensi tammikuussa syntymässä ainakin kaksi uutta leikkikaveria, jee!).
Tänään pesaisin tutuilta ostettujen, mummolaan tarkoitettujen "rämävaunujen" kankaat ja kuivattelen rattaita parvekkeella. Matkustamista vihaavat kissat vain urvottavat toipuessaan eilisen automatkan traumoista. Mies meni kuntosalille, minä en jaksanut...
Illalla suuntaamme Tuskaan. Taatusti erilainen festarikokemus kuin mikään aikaisemmin. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kamalaaa!!! Miten sinä kestit tätä jännitystä? Pimahdin ja tilasin itselleni kotidopplerin, koska perjantai meni alavatsakipuilussa. Todella - mikään ei voi valmistaa tähän :D
VastaaPoistaT: 2. Tammimamma 2011
Voi että! Jännäähän tämä on, tiedän kyllä tunteen, sen kauhunkin. Mutta mä tein vain ihan tietoisesti sen päätöksen, että en voi murehtia kaikkea mikä voi mahdollisesti mennä pieleen. Esim. neuvolan tarjoamat perusseurannat saa luvan riittää meille, ei olla käyty yksityisellä, eikä yritetty leikkiä lääkäriä kotona (mitä nyt normaalisti oloa kuulosteltu ja näin loppuajasta liikeitä laskeskeltu).
VastaaPoistaOdotukseen kuuluu omat riskinsä. Tietty epävarmuus minusta vain kuuluu tähän, sille ei oikein voi mitään ja se pitää hyväksyä...
Pelättäviä asioita on yksinkertaisesti aivan liikaa! Jos alkaa pelkäämään, niin saa hermoilla kyllä itsensä varmasti hulluuden partaalle asti. :)
Tsemiä sinne, kyl se kato siitä suttaantuu! Muista aina, että kuitenkin lähtökohtaisesti suurin osa raskauksista menee ihan hienosti loppuun saakka kunhan alusta selviää. Tilastot on sun puolella, vaikka kauhutarinat saakin enemmän palstatilaa ja verkkonäkyvyyttä kuin tylsät, tavalliset "kaikki meni ihan ok" -kertomukset.