Pinnis on täällä (31+6)

Kiitos avuliaiden ja autollisten ystävien pääsin tänään tekemään sen pakollisen Ikea-reissun. Pinnasänky on nyt vihdoin täällä, kasassa ja valmiina odottamaan viimeiset kaksi kuukautta. Petaaminen saa odottaa vielä hetken - ei viitsi laittaa kissojen karvoitettavaksi kovin pitkäksi aikaa.

Pinnis ei toki ollut ainoa mukaan tarttunut tarvike, tuli hankittua paljon kaikkea muutakin tarpeellista pikkusälää. Ja sitten yksi suunnaton moka: kammottava parisängyn päiväpeitto jonka näkeminen nyt saa lähes oksentamaan. Kaupassa näytti vielä kivan raikkaalta vihreältä, mutta olikin hailakan vaaleankeltainen. Toinen puoli joku oliivinvihreää etäisesti muistuttava. Ja TIETYSTI ennätin saksia jo kaikki laput irti ettei voi palauttaa takaisin... Aaaargh! Miksi, miksi, oi miksi en ostanut sitä kivan beigeä/luonnonvalkoista, joka olisi ollut takuuvarmasti kaunis?

Ottaa niin paljon pattiin etten pysty edes ajattelemaan mitään kivaa pesänrakentelua vähään aikaan! Puuh.

Kip, väs, ärs (31+1)

Lauantaiaamuna oli kurkku kipeä ja siitä asti olo on ollut jokseenkin karsea - väsyttää, päätä särkee... ylipäätään vain kurja olo. Lämpöä ei (ainakaan toistaiseksi) ole, ei yskää, nuhaa tai muitakaan flunssan oireita. Päätin siitä huolimatta jäädä tänään kotiin lepäämään, työt saavat odottaa.

Aarteita (30+6)

Mummola. Äitiyspakkaus jossa olen nukkunut ensimmäiset yöni. Vanhat lelut ja vaatteet. Jo kahta sukupolvea hyvin palvellut leikkimökki, joka kunnostetaan taas viimeistään ensi kesäksi. Aurinko.

<3<3<3<3

- Posted using BlogPress from my iPhone

Perhanan perätila! (30+1)

Kävin taas aamulla neuvolassa tsekkaamassa tilanteen. Kuten tavallista, kaikki kunnossa: voimme hyvin ja (ainakin minä) paksusti. Paitsi että pikkuheppu köllöttelee edelleen perätilassa. Eihän tässä vielä mikään hätä ole, tyypillä on aikaa ja tilaa kääntyä vielä vaikka moneen kertaan. Mutta helpottaisihan se tietysti oloa ja vähentäisi jännitystä, jos kääntyisi mahdollisimman pian "oikein päin".

Noin kuukautta ennen deadlinea on viimeinen lääkärikäynti ja jos ei siihen mennessä ole käännytty niin saan lähetteen äitipolille. Haikaranpesään ei ole menemistä jos mukula ei käänny, joten toivotaan parasta.

Olen tammikuusta lähtien pitänyt melko säntillisesti kirjaa painonnoususta, ja koska Excel-taulukot ja tilastokäppyrät ovat minusta aivan valtavan kiehtovia ( :D ), niin tässä väliaikatietoja:

Riipputuolin metsästystä helteessä (30+0)

Olen haaveillut jonkinlaisesta kattoon ripustettavasta tuolista suunnilleen niin kauan kuin muistan, ja eilen sain päähäni että juuri sellainen on saatava parvekkeelle, mielellään heti. Kuinka sattuikaan, Stockan toukokuun kanta-asiakastarjouksena oli juuri sellainen kuin piti, ja vielä halvalla:

(Kuva: Stockmannin kanta-asiakasedut, toukokuu 2010)

Se olikin sitten liian hyvää ollakseen totta - poljettiin Miehen kanssa Itäkeskukseen tuota hakemaan, vain kuullaksemme että ne ovat jo loppu. Eikä vain Itiksen Stockalta vaan ihan kaikista liikkeistä. Eikä kuulemma ole tiedossa että lisääkään olisi tulossa :( Juuri kun pääsin kuvittelemaan, miten vauvan kanssa keinuttaisiin partsilla kivasti vaikka leppoisan ruokailuhetken merkeissä, höh!

Googlaamalla olen löytänyt vain kaksi vähän tuon tapaista tuoliviritelmää, ja tuohon verrattuna molemmat ovat törkeän kalliita (eivätkä edes näytä yhtä hyviltä, enemmän säkkimäisiltä!):

 (Yläkuva: Nanne Oy. Alakuva: La Siesta Finland)

Pettymys on suuri, mutta en luovuta vielä. Täytyy tuumailla, josko joku ratkaisu löytyisi. Tyhjin käsin ei kotiin päin kuitenkaan lähdetty polkemaan, vaan kaikenlaista tarpeellista tarttui mukaan. Koska miehen (hienossa, uudessa, kevyessä) pyörässä ei ole minkäänlaista tarakkaa, korista nyt puhumattakaan, niin lopputulos oli tämä:

Jokseenkin koominen näky, minä maha pystyssä täyteen lastatulla fillarilla polkemassa. Hissukseen mentiin, mutta näin jälkeenpäin kyllä huomaa, että 18 km pyöräilyä + shoppailukävelyt siihen päälle ei ole tässä vaiheessa enää mikään ihan kevyt homma. Tuon jälkeen ei voinut muuta kun vetäistä taas bikinit päälle ja köllötellä kissojen kanssa parvekkeen lattialla auringosta nauttien.

Bikinikunnossa (29+6)

Eilen alkoi kesä. Ja kerrankin olen jo alkukesästä täydellisessä bikinikunnossa! :D Kun vain vielä onnistuisi saamaan väriä pintaan, ettei näyttäisi aivan valkoiselta valaalta...

Meidän parvekkeelle paistaa loistavasti iltapäiväaurinko. Pitäisi äkkiä keksiä jotkut kivat kalusteet, mutta kyllä tuollainen viltti + pari tyynyäkin on ihan käypä ratkaisu näillä keleillä.

Auringonottoa ei häirinnyt edes naapurissa oleva raksatyömaa. Noinkohan pystytään lasta sitten nukuttamaan partsilla kun äijät poraa, kolistelee ja paukuttaa muutaman metrin päässä...?




Edit: Täytyy lisätä vielä se viikon virallinen mahakuva, eli kuinka loistavassa binikunnossa ollaan:

Täysi, tyhjä pää (29+3)

Minun on pitänyt kirjoittaa monta tekstiä. Päässä on ollut monta aloituslausetta, ajatusta, teemaa ja pohdintaa... yhtään en ole jaksanut jalostaa riittävän pitkälle. Kuvituskin puuttuu, tai jos on idea ollut mielessä niin toteutus on jäänyt puolitiehen. Siksi vain kasa ranskalaisia viivoja, sillä en halua unohtaa näitäkään ajatuksia:

• Äitienpäivänä mietin ja muistin paitsi omaa äitiäni ja isoäitiäni, myös kiitollisena Miehen edesmennyttä äitiä, jota minä en koskaan ehtinyt tavata. Miten hienon pojan hän kasvatti minulle rakkaaksi mieheksi!
• Raskauden vimeinen kolmannes on alkanut. Työpäivät hupenevat. Päivä jolloin tapaan ja saan syliiin ensimmäisen lapseni on hetki hetkeltä lähempänä.
• Minä paisun. Ja paisun. Ja syön. Ja paisun. 
• Enää eivät edes läskihousut mahdu kiinni puristamatta. Isäni halusi maksaa ensimmäiset äitiysvaateostokseni.
• Välillä tunnen oloni tosi yksinäiseksi ja pelkään että jään äitiyslomalla ilman ystäviä.
• Joinain hetkinä en meinaa uskoa miten onnellinen olen.

Maailma ennen (28+6)

Posti toi eilen kallisarvoisen paketin: isäni 80-luvulla kuvaamat kaitafilmit on vihdoin digitoitu ja pala omaa historiaa saatu pelastettua entistä parempaan talteen. Ja ylipäätään katsottaviksi! Harvalla ikäiselläni on tallessa liikuvaa kuvaa itsestään muutaman kuukauden ikäisenä. Mutta niin kiva noita on kyllä katsella, että jonkinlainen videokamera pitäisi varmaan laittaa myös meidän hankintalistalle.