sunnuntai 10. tammikuuta 2010

One down, two to go (12+0)

Tässä sitä nyt ollaan, kriittinen ensimmäinen kolmannes onnellisesti takana, ja ehkä hieman uskaltaa hengähtää helpotuksesta. Kahdentoista raskausviikon jälkeen monet tärkeimmistä sisäelimistä ovat suurimmaksi osaksi kehittyneet, minkä vuoksi myös keskenmenon riski pienenee selvästi (vau.fi).

Vaikka sikiö on pieni, eikä vielä pitkään aikaan selviäisi hengissä kohdun ulkopuolella, minulle se on jo lapsi. Pienen ihmisen alun näkeminen ultrassa oli paitsi ihmeellistä ja ihanaa, myös lupa uskoa siihen että tämä on totta.

Ja minulle se  tarkoitti lupaa käydä ostoksilla: kaksi pikkiriikkistä vauvan bodya odottaa nyt laatikossa kesää. Enempää hankintoja en aio tehdä kuin vasta sitten kuukausien päästä, mutta jotenkin ultran aikaansaama tunnekuohu oli taltutettava. Lopun hellimistarpeen saa hoidettua kissoja rapsuttelemalla   :)


1 kommentti:

  1. Ihanaa etta siella on kaikki hyvin ja ihanaa etta saadaan tata kautta olla teidan odotuksessa mukana. Olen jotenkin ihan sanomattoman onnellinen teidan puolesta. :)

    VastaaPoista