Toiseen ultrakäyntiin on vielä neljä viikkoa, mutta asia askarruttaa jo nyt. Jos sukupuoli on mahdollista kertoa etukäteen, haluanko tietää sen? Tiedän, että mies haluaisi tietää, mutta minä en osaa sanoa.
Omat tuntemukset ovat (syystä tai toisesta) poikaan päin kallellaan, ja tavallaan poikalapsen äidiksi olen "aina" itseni jotenkin ajatellutkin. Mutta nyt olen yhtäkkiä huomannut, ettei asia olekaan niin selvä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, toivon yhtä aikaa ihan yhtä paljon tyttöä! Vuorotellen molempia.
Siksi ehkä pelkäänkin, että jos rakenneultrassa "varmistettaisiin" (eihän se ikinä satavarmaa ole) jompi kumpi sukupuoli, niin jotenkin pettyisin ja murehtisin kun ei tulekaan sitä toista... Syntymän jälkeen en usko että enää sekuntiakaan harmittaisi, syntyy sitten kumpi tahansa.
Eihän sitä kuitenkaan voi koskaan tietää millainen tyyppi ulos pullahtaa - lopputulos voi olla ihan yhtä hyvin jääkiekkoileva tyttö tai balettia tanssiva poika (stereotypia tämäkin, mutten tähän hätään parempaakaan keksi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti