"Tässä sitä makoillaan terveysaseman käytävällä ja odotellaan... Verikoe otettu, kammottava sokerilitku juotu, odotettu tunti ja otettu toinen verikoe. Nyt taas odotetaan, vielä puoli tuntia viimeiseen verikokeeseen. En ole syönyt kohta 14 tuntiin, viimeiseen kahteen tuntiin ei ole saanut edes juoda. Olo on suoraan sanottuna heikko."
Tuon kirjoitin kännyllä jo aamupäivällä, mutta softa kettuili eikä suostunut julkaisemaan. Nyt lounaan jälkeen olo on jo palautunut normaaliksi, mutta toivottavasti ei ihan heti tarvise tehdä tuota testiä uudelleen. Ei kivaa. Tulokset saan soittaa huomenna neuvolasta, toivotaan ettei ole mitään hälyttävää.
Kun lähdin lounaan jälkeen Hakaniemestä metrolla töihin päin, onnistuinkin sitten kämmäämään oikein ruhtinaallisesti - tuli kiire raiteilla olevaan junaan ja juoksin rappuset alas sillä seurauksella että kaaduin viimeisellä portaalla, lensin varsin näyttävästi nenilleni, toinen kenkä lensi jalasta parin metrin päähän ja molemmat polvet tuntui siltä että niitä olisi moukaroitu lekalla. Maha ei onneksi valita, joten oma ylpeys taisi olla ainoa mikä kärsi... ja ne polvet. Auts.
Öh mikä päivä! Onneksi vielä hengissä ja huumorintaju tallella :)
VastaaPoistaJuu ei ollut niitä elämän tähtihetkiä varsinkaan tuo kaatuminen :) Kävin vielä illalla pumpissa ja tajusin että tyttöpunneruksissa ei oo yhtään kivaa jos on polvet mustelmilla...
VastaaPoista