Tasan kolme kuukautta laskettuun aikaan. Kohta meillä on ihan oikeasti vauva kotona, ja mitä kaikkea pitäisikään vielä ehtiä valmistelemaan... Synnytykseen liittyvät asiatkin alkavat pikku hiljaa väistämättä pyörimään mielessä. En oikeastaan osaa ainakaan vielä edes jännittää. Kun ei ole kokemusta, niin ei ole toisaalta mitään pelättävääkään. Ja onneksi on tuo Maailman Paras Mies, jonka kanssa selviän ihan varmasti mistä tahansa :) Viimeisen kolmen kuukauden (ja nimipäivän) kunniaksi tarjoilin aamiaista vuoteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti