Syntymäpäivä! (40+4)

Keskiviikkona, 3 päivää lasketun ajan jälkeen,  alkoi tapahtua.

Kävin vielä lounaalla kaupungilla toisen tulevan mamman kanssa, ja päätin reippailla helteessä kävellen kotiin! Se ilmeisesti vaikutti jotain, koska kuuden maissa alkoi tuntua niitä "menkkakivun tapaisia aaltoja", ja mietin että onkohan nää nyt sit sitä :)

Supistukset tulivat heti suoraan melkein kymmenen minuutin välein, mutta aika lievinä ja lyhyinä. Klo 20 jälkeen tiivistyivät jo alle viiden minuutin väleihin ja kestot pitenivät lähemmäs minuuttia. Soittelin pari kertaa Kättärille ohjeita, ja lopulta sinnittelin kotona lämpimien jyväpussien, yhden särkylääkkeen ja suihkun avulla vähän yli puolen yön.

Kättärillä siis oltiin synnytyssalissa puoli yhden - yhden maissa, ja jouduin vielä n. 20 min venailemaan, että ottivat vauvasta sydänkäyrää ja supistuskäyrää koneelle. Sen jälkeen tutkittiin, olin 4 cm auki ja pääsin ammeeseen. Kivut olivat aika kovat, eikä se amme ihan hirveästi helpottanut. Sain lisäksi ilokaasua, ja se auttoikin muutamiin seuraaviin supistuksiin. Mutta sitten kaasunkin teho alkoi heiketä, ja siinä vaiheessa (näin jälkiviisaasti) olis ehkä pitänyt pyytää jotain puudutetta...

Seuraavan kerran kun tutkittiin, niin olinkin jo 8 cm auki, eikä kätilön mukaan epiduraali ehtisi enää vaikuttaa. Kaasun annostusta lisättiin, mutta siitä tuli niin huono olo etten pystynyt kipujen kanssa hengittämään sitä riittävän rauhallisesti ja syvään. Koko loppu mentiinkin sitten täysin luomuna, ja vaikka sitä periaatteessa toivoinkin, niin valitsisin nyt ehkä toisin... Kivut nimittäin olivat todella kovat. Oma usko meinasi loppua ihan täysin, ajattelin vaan etten selviä hengissä ja huusin kun syötävä. Kätilö kannusti kaiken menevan hyvin ja tilanteen edistyvän koko ajan. Onneksi oli Mies, jonka kädet puristin kuulemma täysin tunnottomiksi ja valkoisiksi aina supistuksen tullessa :)

Onni onnettomuudessa oli tietysti se, että koska en saanut käytännössä mitään järeää kivunlievitystä, niin synnytys eteni hyvin ja oli nopea: poika syntyi klo 3:40 40 minuutin ponnistelujen jälkeen, siis alle 4 h siitä kun tultiin sairaalaan. Hengissä selvisin, muutamilla tikeillä, mutta en kyllä tiedä pystyisinkö valitsemaan tuon puuduttamattoman vaihtoehdon enää toistamiseen.

Toisaalta aika kultaa muistot hyvin nopeasti, ja jo pari päivää synnytyksen jälkeen kipu on muuttunut mielikuvissa siedettäväksi. Palkintokin oli toki suuri - maailman ihanin, kaunein ja paras poika, 51 cm ja 3650 g.

<3