Perätilasta murehtiminen ei siis enää ole päällimmäisenä mielessä, mutta erehdyin valitettavasti selailemaan vuoroani odotellessa uusinta Kaksplus-lehteä: Kohtukuoleman jälkeen: Miten elämää voi jatkaa, kun odottavan äidin pahin pelko on käynyt toteen? Voi itku. "Vauvani kuoli selittämättömästi kohtuun viikolla 35" ja "lapseni kuristui napanuoraan viikolla 37" eivät ole tässä vaiheessa sitä fiksuinta luettavaa. Laitoin lehden kiinni ja jätin penkille. Sitten keskityin mahassa jumpsuttaviin sydänääniin.
"Telttailukausi käynnistyy"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti