tiistai 1. kesäkuuta 2010

Melko valmista (32+2)


Pari päivää on nyt pyykätty, silitetty, järjestelty laatikoita ja laiteltu paikkoja kuntoon. Makuuhuone alkaa olla siinä kunnossa, että uusi perheenjäsen on tervetullut milloin tahansa (mutta siis ei pliis ihan just nyt vielä, eihän?). Olin ajatellut päällystäväni äitiyspakkauksen laatikon jollain hienolla kontaktimuovilla, mutta sänkyyn aseteltuna laatikko näyttikin oikeastaan aika kivalta, joten ehkäpä annan sen olla vain noin. Onneksi on kuitenkin tuo kansi, etteivät karvaiset kaverukset pääse tärvelemään valmista petiä...

Se perätila jännittää koko ajan entistä enemmän. Ainakaan toistaiseksi en ole havainnut mitään merkkejä siitä, että masuasukilla olisi aikomustakaan kääntyä. Olen tosin aika huono tulkitsemaan vauvan asentoja ("onko tää pää vai peppu?"), joten toivon kovasti olevani väärässä. Ylihuomenna on neuvola, ja siellä taas saa ammattilaisarvion. Tiedän etten voi itse tehdä asialle juuri mitään, eikä murehtiminen auta yhtään. Mutta siitä huolimatta apeus meinaa iskeä. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten tärkeäksi ajatus "normaalista" synnytyksestä onkin yhtäkkiä muodostunut. Minä HALUAN synnyttää tämän lapsen. Käänny, kiltti, käänny jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti